Vedenalainen maailma

Jos visualisoin kehon liikkeitä, se tuntuu miellyttävälle ja voi laukaista psyykkisen matkan:

Näin tapahtui eräänä iltana kun oli tullut aikaisin pimeä. Elettiin talvikuukausia, sielullinen olemukseni halusi kovasti tutkimaan jotain uutta paikkaa, niinpä se lähti vaellukselle vedenalaiseen maailmaan. Se lähti uimaan ja katsastelemaan syvyyksiä. Pidin todella paljon siitä keveästä ja leijailevasta tunteesta, jaksoin uida miten pitkälle tahansa ja hengittämään vedessä. Kaikki oli valoisaa, kauniita värejä, ei kovin paljon kasvillisuutta tai eläimiä, mutta avaraa, kirkasta, kaikki mahdollisuudet unohtaa kaikki muu paitsi valoisat luolat, kaikki ihmeelliset kujat ja sokkelot. Sieluni ihastui vapauteensa ja loputtomalta tuntuvaan tutkimusmatkaan. Aina uusia värejä ja muotoja ja ennen kaikkea, suuria korkeuseroja.

Tällaisiin sielun leikkikenttiin sisältyy aina opetuksia. Minulla ei käytännön syistä ole mahdollisuutta uiskennella loputtomia aikoja tällaisissa seikkailuissa. Yhden yksinkertaisen opetuksen kuitenkin sain sillä kertaa. Näin pohjahiekassa sormuksen, se oli kaunis, olisin voinut pitää sen. Päätin kuitenkin jättää sen paikoilleen hiekkaan, katselin sitä ja ajattelin, että kukaan ei enää voi löytää sitä jos nyt otan sen.

Tulin vähän ajan päästä takaisin samaan paikkaan, paikassa oli nyt monta kimmeltävää sormusta. Sydämeni täyttyi ilosta, tämä oli selvästi hyviin ajatuksiin, jakamiseen ja antamiseen perustuva paikka. Pidin siitä ja olin siitä innoissani. Jos ajattelet jakamista ja toisen iloa, saat sen ilon kymmenkertaisena takaisin.

Totta puhuen, ei sielun maailmassa tarvita sormuksia. Siellä ihminen omistaa jo kaiken mitä tarvitsee, eikä hänen tarvitse kerätä itselleen mitään. Itse asiassa kerätä ei tarvitse maallisessakaan elämässä. Kunpa sen ymmärtäisi mahdollisimman moni.

Kokeile; jätä joskus kukka kasvamaan, vaikka hyönteiselle. Anna joskus jotain jollekin, joka ei ole antanut sinulle mitään, anna muuten vaan, hetken mielijohteesta. Laita avustusta, osta arpa jollekin toiselle, älä itselle. Leiki, et ole koskaan liian vanha siihen. Elämä saattaa muuttua...

Tällä maailmalla oli kuitenkin kääntöpuolensa. Sielun maailmat ovat peilejä sisimpään. En tiedä mitä tapahtui, mutta minua alkoi muutaman viikon päästä tästä tapauksesta ahdistaa sydänalasta. Olen terve ja hyväkuntoinen ihminen. Minulla on kuitenkin tapana reagoida sydänalan tuntemuksilla moniin asioihin. Kun suljin tietoisen ajattelun ja katsoin sielun tilaa, olin jälleen tuolla vedessä, mutta nyt siellä oli sameaa ja harmaata. Kaikki loisto ja upeat värit olivat tiessään. Vedessä näkyi hahmoja, siellä oli muitakin! Hahmot olivat myrkynvihreitä olentoja, jotka uivat minua kohti. Niillä oli vääristyneet kasvot. Ne kertoivat minulle jostain mitä olin unohtanut tai jättänyt huomiotta.

En katsellut hahmoja kovin kauaa, mutta ne olivat hyvin yhtenevät sydänalan ahdistavien tuntemusten kanssa. Pian minua alkoi vaivata aamuinen, liian aikainen herääminen. Uni loppui, en saanut nukuttua enää ja tuttu puristava tunne sydänalassa aiheutti jo hengityksessä tukaluutta. Näin hahmoja uudelleen, jos katsoin sisimpääni. Piti varmaan tehdä jotain?

Chakroihin tutustuneet tietävät, että sydänchakra ilmoittaa hyvissä ajoin siitä, jos sitä pitää hoitaa. Otin käyttöön kromidiopsidin. Se on Suomessakin esiintyvä mineraali, jolla on äärimmäisen hyvät, parantavat ominaisuudet. Se on hyvä mineraali sydämen puristukseen.

HUOM! Minun pitää tässä kohtaa sanoa, että puhun jatkuvasti tunteista. En kehota ketään hoitamaan elimellisiä sydänvikoja, esim. sepelvaltimotautia, tällä tavoin mitä tässä esitän.

Kromidiopsidi on vihreä mineraali, se on yleinen esim. Outokummussa. Se on huonommin tunnettu parantava kivi, mutta se on hyvin käyttökelpoinen. Se parantaa syviä, sisimmässä olevia haavoja, kielteisiä tuntemuksia ja käyttäytymismalleja. Se luo yhteyttä juurichakran ja sydänchakran välille. Se on läpitunkeva energialtaan ja hoitotilanteessa se kannattaa sijoittaa sydänchakran alimpaan kohtaan vetämään kaikki mahdollinen ylös, tietoiseen mieleen, jossa asiat voidaan käsitellä. Kielteisen asiat muunnetaan myönteisiksi, jolloin elämänpolku kevenee ja ongelmista tulee mahdollisuuksia. Kromidiopsidia käyttäessään, ihmisen täytyy kuitenkin hyväksyä sen vääjäämätön tapa kitkeä rikkaruohoja. Pitää hyväksyä omat vikansa ja osata luovuttaa, sallia itsensä kalibroitua uudelleen.

Saatoin luottaa tuohon, niin kovin vanhalta ja viisaalta tuntuvaan, kotimaiseen ystävääni. Pian minua ei enää valvottanut aamuyöstä, vaan saatoin nukkua sen ajan minkä tarvitsen.

Näen yhä, jos tahdon, nuo ikävän näköiset vedenneidot, mutta ne eivät enää hätkähdytä minua. Eikä minua myöskään koske sydänalaan, minulla ei ole enää hengitysvaikeuksia aamulla, joten voin siirtyä seuraavaan seikkailuun.

Minulla on kuitenkin sellainen olo, että olen päässyt liian helpolla. Ehkä palaan tähän asiaan vielä.